Ira

"Kyllä meille pitää tulla sorsakoira!" Lause tuli hyvin ponnekkaasti elokuisen sorsastusreissun jälkeen vuonna 2010. Ei todellakaan, olin sen päättänyt. Ei nyt kun vihdoin on helpompaa. Ei isoa koiraa, ei karvoja, ei vaatimuksia, lapset riittävät järjestämään työtä ihan tarpeeksi. Mutta olihan se nähty aiemminkin, kun Mika jotain päättää. Kohta oli pentue katsottuna netistä ja pakkohan siihen oli vähän puuttua. Kummasti alkoi itseäkin kiinnostamaan ja veri vetämään... Niinpä siinä kävi niin että kohta oli pentu varattuna, MUN valitsemasta pentueesta ;) Ei me mistään mitään tiedetty. Netissä oli metsästyslinjaisia ja näyttelylinjaisia pentuja. No, meille tuli metsästykseen niin ajateltiin että sellainen sitten, mitä lie se sitten tarkoittaakaan. Kai sellaisten vanhemmat sitten on myös käytännön metsällä käyneet??? Voi mikä tuuri meillä onkaan käynyt, on myöhemmin ajateltu. Siitä alkoi tiedon etsintä. Minä tapani mukaan valvoin yöt, pohdin ja stressasin. Huomasimme että on olemassa metsästyskokeita ja niissä tietenkin kävimme urkkimassa ja piinaamassa ihmisiä loputtomilla kysymyksillä. Mahdoton viidakko mahdottomine termeineen. Emme tulisi ikinä oppimaan. Pian pääsimme jo katsomaankin pieniä mustia pentuja. ja voi hyvä hyssykkä ne oli pieniä! En todellakaan ollut ymmärtänyt mikä kokoero voi olla eri linjauksilla. Hirmuisia riiviöitä ja se meidän tuleva sijoitusnarttumme se vasta riiviö olikin. Kasvattaja näytti fasaanin siipeä ja pienestä suloisesta, hyvinkin viattoman näköisestä kuoriutui peto! Se peto halusi siiven itselleen eikä laskenut irti vaikka ilmassa roikotti. Ihmeissämme kaikesta jäimme odottelemaan petoa meille. Pieneltä se vaikutti vielä uuteen kotiin lähtiessäkin kasvattajansa suurilla käsivarsilla. Eikä tuo kyllä ole suuri vieläkään, n.20kg. Siitä alkoi show, jolle ei loppua näy. Aikamme väännettyämme kävin minä Iraa ohjaamaan, myös kokeet tulleet tutuiksi. Itse asiassa ,metsästys onkin ollut vähäisempää kokeisiin verrattuna. 7-kuisena Ira oli Pirkassa huonolla menestyksellä. Taipumuskoe suoritettiin 10-kuisena. 11-kuisena saatiin  b-nomesta alo1. 1v2kk ikäisenä wt-kokeista alo1 ja sijoituttiin pisteen erolla kakkosiksi. Seuraavana vuonna 1v9kk ikäisenä wt avo2, sille jatkumona seuraavina kuukausina b-nomesta 3,2,1, joista viimeisessä olimme toimitsijoiden valinta. Tälle vuodelle on kertynyt wt avo1, b-nomesta 2xavo2 ja 2xavo1...muistaakseni :D Ensi viikonloppuna olisi edessä wt-koe. Voittajaluokkaan olisi siirtyminen mikäli uskallusta riittäisi. Jossain vaiheessa tulee vastaan Iran pennutuskin. Ira on osoittautunut upeaksi koiraksi. Perhe- sekä harrastuskoirana mahtava ja mun oma sielunkumppani <3 Sopivassa suhteessa itsenäisyyttä ja miellyttämisenhalua. Melko herkkä mutta ei missään nimessä arasteleva, menee vaikka läpi harmaan kiven jos muuten ei pääse damin tai riistan luo. Pehmeä ote, riistaa kunnioittava. Työinto aivan käsittämätön. Negatiivisena puolena valtavan työinnon haittapuoli, maltti. Ääntely-ja malttiongelmien kanssa on taisteltu. Malttihan on itse asiassa erittäin hyvä siihen asti kun joku muu tekee ja sitä pitäisi vain katsella. Tiedän itse aiheuttaneeni osan ongelmista tietämättömyyttäni, se harmittaa. Kantapään kautta...Niinhän se yleensä menee.

Todella vauhdikkaasta ja sähäkästä työskentelystä huolimatta kotona koira on erittäin rauhallinen, joka tietää pysytellä pois jaloista mutta huomaamattomasti seuraa liikkeitäni. Sopivan tilaisuuden tullen pyytää nöyränä päästä kainaloon sohvalle/sänkyyn ja siihen päästyään makaa aivan hiiskumatta paikallaan kiinni minussa. Olemme kokeilleet Iran kanssa vähän toko-alkeita, kerran flyballia ja tytär harrastanut vuoden sen kanssa agilitya. Kävivät myös Junior handler-kurssin Iran kanssa ja monista Match Show-tapahtumista on palkintoja kotiin kannettu. Virallinenkin missikisa käyty saaden yllätykseksi erinomaisen ja sijoittui vielä luokassaan neljänneksi, irlantilainen tuomari sattui tykkäämään käyttölinjaisista ;) Ihmetellä täytyy miten se soveltuu kaikkeen ja on kaikesta niin valtavan innostunut. Oppimiskyky on yllättänyt myöskin. Tämän koiran kanssa ei yleensä tarvitse tahkota. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, jännityksellä sitä odotamme :)